Sytomyssy

Havahduin tässä yksi päivä töissä miettimään erästä työkaveriani. Hän sairastui viime vuoden loppupuolella syöpään ja on ollut töistä pois siitä lähtien. Alkuvuodesta näin hänet nopeasti ja hän kertoi leikkauksen onnistuneen ja sytostaattihoitojen olevan juuri alkamassa. Juuri silloin en kyennyt miettimään juuri mitään muuta, mutta asiaa lisää pohdiskellen muistin jossain netissä joskus törmänneeni sytomyssy-kamppanjaan.

Kamppanjan tarkoitus on todella hyvä, neulotaan tai virkataan sytostaattihoidossa oleville potilaille kutittamattomia ja hiostamattomia pipoja. Materiaaliksi soveltuvia ovat monet luonnonkuidut, kuten puuvilla ja bambu. Muodossa ei ole mitään rajoitetta ja netissä näinkin yhden sytomyssyn olevan lierihattu :) Koristeitakin voi kiinnittää pipoon ihan niinkuin "tavallisiinkin" pipohin. Ja jos piposta tulee omaan päähän liian iso tai pieni, käy se varmasti jonkin potilaan päähän kuin nakutettu.

Tampereelta en ainakaan vielä ole löytänyt aktiivista keräystä, mutta soitin Taito Shoppiin (Pirkanmaan kotityö Oy), joka ainakin pari vuotta sitten vastaanotti sytomyssyjä kamppanjan aikana, ja sieltä löytyi sytomyssylaatikko odottamassa toimitusta! Eli jos teiltä löytyy Tampereen alueella esim. puuvillaisia pipoja odottamassa käyttäjää niin kannattaa käytä lahjoittamassa pipo tai pari niitä tarvitseville taistelijoille!

Linkkivinkkinä Ravelryn pipo-ohjehaku puuvillaisiin ja bambuisiin ilmaisiin ohjeisiin. Toki muutkin ohjeet passaavat!

Uusi vuosi, sama sairasloma

Johan se vuosikin vaihtui sitten viime kerran. Tähän väliin on mahtunut monta lääkärikäyntiä, yksi leikkaus ja tulehtunut leikkaushaava. Oman synttärin vietin sairaalassa maatessa, mutta onneksi joulua ei siellä tarvinnut makoilla. Tänä maanantaina palasin töihin, vaikka haava ei vielä aivan ole umpeutunut. Onneksi töissä ei ole mitään virallista pukukoodia, joten voin lökäpöksyissä ilmaantua paikalle. Jos tämä vuosi olisi nousujohteinen ja parempi kuin viime vuoden loppu.

Joulun alla lähipiirissä on muutamia synttäreitä ja tänä vuonna juhlittiin yhdet 30v synttärit. Päivänsankari sai yhtenä lahjana laskuvarjohypyn ja minulta pyydettiin tähän lahjaan korttia. Sammakko on yksi eniten käytetyistä leimasimista ja sen ansiosta Sammakko on päässyt vaikka mihin seikkailuihin, tällä kertaa oli laskuvarjon vuoro.

Hyvää alkanutta vuotta 2012!

Odottelua

Valmiita töitäkin täällä odotellaan valmstuvan, mutta myös jotain muuta. Viime viikot ovat olleet kursseilla juoksemista, tenttiin lukua ja sairaslomallakin jouduin olemaan muutaman päivän. Siitä huolimatta, tai sen lisäksi, jännitys alkaa tiivistymään, sillä parin viikon päästä koittaa varsin odotettu viikonloppu, ainakin omasta mielestäni. Tampereella on Käsityömessut sekä samana viikonloppuna saa ensi-iltansa myös Twilight-sagan neljäs ja samalla toiseksi viimeinen elokuva Aamunkoi (Breaking dawn). Messuille lippu on jo hankittu ja elokuvan lipunmyyntiä odottelen kovasti. Ja vielä mikä tekee viikonlopusta odotetun, tulee meille kylään kaverini, joka myös odottaa niin messuja kuin Twilight-leffaa.

Ja vaikka ei olisi leffasagan fani, kannattaa silti kuunnella kaunis biisi Christina Perriltä, A thousand years, joka on Bellan ja Edwardin rakkauslaulu elokuvasta Aamunkoi.

Puikottelua

Täällä sitä taas ollaan, kurssiviikolla siis. Tämän viikon aiheena on käytännön harjoitukset, joten tietynlainen pilke täytyy olla silmäkulmassa, muuten tästä viikosta ei tule muuten mitään. Tämän päivän puikottelu oli puikkohitsausta ja muut päivät tällä viikolla vietän muiden hitsausprosessien kimpussa. En ole ammattihitsari (ja jälki on kyllä sen mukaista), mutta hitsaus kuuluu työnkuvaani. Ja sen takia lisäpätevyyttä siis haen. Hassua, että ammatissa (hitsaus) ja harrastuksessa puikkojen koolla ja lakkojen paksuudella on merkitystä lopputuloksen kannalta. :D

Mutta jo riittää työlöpinät, se mistä tällä kertaa piti höpistä, on uusi lankakauppa Helsingin Vallilassa, Villavyyhti. Liike avasi ovensa viime viikonloppuna, joten päätin tällä viikolla kun olen "maisemissa" käydä vilkaisemassa liikettä. Liikke ei koreile lankamerkkien määrällä, mutta mitä sillä on merkitystä, jos ne muutamat merkit ovat senkin edestä kuolattavia? Jokaisella hyllyllä oli ihanuuksia, joiden silittelystä ei meinannut saada tarpeeksi. Ja toisessa huoneessa oli mukava näköinen sohva, joka kutsui neulomaan sekä muutama rukki kehräämistä odotellen. En ollut valmistautunut kohtaamaan niin montaa ihailua-lankaa, että aivan häkellyin ja loppujen lopuksi jouduin lähtemään tyhjiin käsin, koska en osannut päättää mitä voisin tarvita! Voi, voi, voi.. Sinne on päästävä myöhemmin uudestaan, mutta silloin olen paremmin valmistautunut.

Reissu ei tosin ollut aivan turha, sillä kävellessäni toista reittiä takaisin Pasilan asemalle, huomasin jotain, joka tuli aivan yllätyksenä: Lankatalo Priima. Tottakai Priima on Mäkelänkadun varrella, mutta enhän minä osannut Villavyyhtiä etsiessäni yhdistää, että samalla kävelyllä voisin vierailla toisessakin lankakaupassa. Priimasta löysinkin Debbie Bliss Baby cyashmerinoa pipoa varten. Sieluni silmin näin tätä lankaa silitellessä Hermionen pipon ravelrystä! Ensin voisin Wurmin saada valmiiksi. Kuvassa näkyy myös taas hotellin päiväpeitto :)

Uusi lelu, uusi tuttavuus

Pitkään olen lukenut monien blogeista hehkutuksia Wollmeisen mangoista. Monena perjantaina olen käynyt kyttäämässä heidän sivujaan, josko sattuisin osumaan päivitykselle. Aikaisemmin olen ollut joko liian ajoissa tai juuri liian myöhään, mutta pari viikkoa sitten satuin juuri oikeaan aikaan. Saaliiksi sain napattua lace-vahvuista lankaa 300g vihreänä ja lanka kotiutui alkuviikosta. Vyyhdin koko ainakin on vaikuttava ja ennätinkin jo poseeraamaan vyyhdin kanssa Miss Woolina ;) Todistusaineistoa tilanteesta ei kuitenkaan ole (onneksi :) ) Villallehan tuo vyyhti tuntuu, mutta neuletuntumasta sitten myöhemmin lisää kun lanka pääsee puikoille.

Tällä viikolla täällä on myös ollut toinen hypisteltävä asia, jota tälläkin hetkellä käsittelen: iPad! Pöytäkone ei kuitenkaan ole jäänyt käyttämättä vaan tämä hieno teknolelu on tuonut lisävirikettä iltoihin ja vähentänyt taistelua koneen ja internetin käytöstä, kun molemmat ovat päässeet samaan aikaan touhuamaan omiaan. Ja tuleehan tälle lelulle käyttöä reissuilla kannettavan tietokoneen korvikkeena. Ja tuo Wollmeisse-kuva, se on otettu tällä lelulla, huonossa valaistuksessa tosin.

Reissua pukkaa

Kun viitisen vuota sitten valmistuin ammattiini, ei suunnitelmiini kuulunut kouluun palaaminen kovinkaan äkkiä. Toisin kävi, tai no, voiko sitä kouluksi sanoa, jos yrittää hankkia pätevyyden jo hankkeille ammattitaidolla. Tosin kurssin alkuun täytyi todeta, että tentit, joilla pätevyys suoritetaan, sisältävät yksityiskohtaisia kysymyksiä, jotka vaativat asioiden pänttäämistä kuin kouluaikoina konsanaan. Loppu vuosi tulee siis olemaan täynnä opiskelua töiden ohella. Ja reissussa tulee rähjäännyttyä huolella, sillä kävijöille pätevyyteen suoritetaan Helsingissä viikko kerrallaan. Nyt siis olen ensimmäisen viikon jälkeen kotona, mutta vain viikon verran.

Viime viikolle otin mukaan lankaa ja puikot Wurm-pipoa varten. Siinä ne viikon illat menikin, kun neuloi ja purki valmiiksi saatua neulosta. Ensin neuloin liian suurilla puikoilla, sitten liian vähillä puikoilla, kunnes viimeisenä iltana onnistui kaikki putkeen. Nyt siis vain valmista pipoa odottelen. Kuvassa näkyy hotellimajoituksen langan väriin sopiva päiväpeitto :)

Pipo on helppo neulottava ja mukava reissuneule esim. junaan. Sellaiset muutokset tein ohjeeseen verrattuna, että reunusta neuloin kokonaan oikeana 26 riviä ennen "taitteen neulontaa yhteen" sekä nurjat raidat ovat 7krs ja oikeat raidat 5krs.

Ja mikä hyvä puoli Helsingin reissuissa, sieltä löytyy myös lankakauppoja, joissa piipahtaa, jos sille tuntuu ;) Ja johan minä siellä kävin pyörimässäkin.

Syksy saa tulla

Eilen illansuussa kävin pyöräilemässä sadekuuron jälkeen. Syksyn tuoksu on sitten niin ihana, että sitä olisi voinut tuoksutella paljon enemmänkin. Iltojen hämärtyessä ja talvea odotellessa on hyvä näkyä ulkona liikkuessa, joten viikonlopun saldona on valmistunut kasa heijastimia. Ihastelin jo aikaisemmin Sweet things -blogissa olleita heijastimia ja päätin tehdä omani. Sillä aikaa kun hioin omaa suunnitelmaa, samaiseen blogiin ilmestyi lisää ihania heijastimia ja se sai myös minuun vauhtia. Omissa heijastimissa on pohjana kutistemuovia, jotka on kyllä alunperin ollut pyöreitä. Jostain syystä kutistuessan ne vetivät hieman soikion muotoon. Tuskin tuo haittaa, ovat kuitenkin uniikkeja käsin tehtyjä :)

Valkoisen heijastuskankaan hejastusteho hieman epäilyttää, mutta kankaan mukana tullut lappunen takasi sen heijastuksen samaan kastiin kuin tuon perinteisemmän harmaan heijastuskankaan. Pitää vissiin illalla tehdä vielä sisätiloissa taskulampputesti ennen nukkumaan menoa :)

Heijastimien taustana on koruneula ja huopapala piilottamassa kiinnitykset. Kangas ja pitsi on kursittu muovin ympärille langan avulla ja koruneula ja huopa kiinnitetty kuumaliimalla. Niitä tuhertaessa sai sormetkin osansa kuumasta liimasta, mutta onneksi palovammoilta vältyin.. Ensi kerralla pitää muistaa, että liima puskee ohuen huovan läpi, joten sitä kannattaa varoa.